Historia (Lähde: Juhlakirja 2000, Maija Pelkonen)
1970-luvun lopulla alkoi Oulunsalon Vasaman lentopallon harrastaminen voimakkaasti nousta kohti alueellista ja valtakunnallista kärkeä. Lentopalloilua oli toki aiemminkin Oulunsalon Vasamassa harrastettu, mutta harrastaminen 1950-luvulla oli lähinnä Oulunsalon kylien välistä kisailua. Ensimmäisen kerran lentopallotoiminta otettiin esiin 30.6.1967 johtokunnan kokouksessa ja sen 4§:n mukaisesti johtokunnan tarkoituksena oli saada joukkue joka kylältä ja pelata kylien välisiä otteluita lajiharrastajien saamiseksi. Aika ei kummallakaan kerralla ollut vielä otollinen ja lajin harrastamiselle omat rajoituksensa asettivat puutteelliset sisäliikuntatilat. Kun sitten vuonna 1977 Oulunsalon kirkonkylän koulun uudisrakennuksen yhteyteen rakennettiin lentopallokentän mitat täyttävä liikuntasali, oli harrastelentopalloilu saanut uuden suunnan. Niin kuin muukin urheilu Oulunsalon Vasamassa on lähtenyt nuorisoseuran aloitteesta, on myös lentopallolla juuret Oulunsalon nuorisoseuratoiminnassa, vaikka Oulunsalon Vasama oli ollut itsenäisenä urheiluseurana jo 17 vuotta. Kirkonkylän koululla pelasi lentopalloa joukko miehiä ja poikia nimenomaan nuorisoseuran salivuoroilla.
Erkki Saukon mielestä nuoret ja innokkaat lentopallon harrastajat olivat jo niin kehittyneitä lajissaan, että hän katsoi heillä olevan edellytyksiä lähteä pelaamaan lentopalloa piirin 5-sarjaan. Oli vuosi 1978 ja syyskokouksessa 16.11.1978 nimetyn ensimmäisen lentopallojaoston tehtävänä oli ilmoittaa Oulunsalon Vasaman nuori lentopallojoukkue 5-sarjaan, kuten Erkki Saukko oli pojille luvannut. Siitä lähti Jaakko Kivirannan johtamana lentopallon huikea, lähes vuosikymmenen kestänyt nousu kohti kovimpia pelikenttiä. Ensimmäisessä lentopallojoukkueessa pelasivat Juhani Vanharanta, Aulis Lukkarila, Juha Kiviranta, Arto ja Timo Marttila, Kari Punanen, Kari Suonvieri, Kari Kajula, Ari Santaniemi, Timo Koljonen, Seppo Leiviskä, Eero Mäkikangas, Seppo Meriruoko ja Raimo Kerttunen. Joukkueen valmentajana, huoltajana, autonkuljettajana ja varainhankkijana toimi Erkki Saukko, jolle itselleenkin sarjapeleissä toimiminen oli uutta ja outoa.
Yhtä luontevasti kuin ilmoittautuminen 1970-luvun lopulla sarjapeleihin, tapahtui myös vuonna 1980 ilmoittautuminen A-poikien SM-sarjaan. Timo Marttila oli omatoimisesti hoitanut ilmoittautumisasian ja sai sille Erkki Saukon hyväksynnän. Pelaaminen A-poikien SM-sarjassa tiesi lentopalloilijoille monta turnausta ja hyvällä yhteishengellä joukkue selviytyikin vuonna 1982 SM-lopputurnaukseen. Oulunsalossa vuonna 1982 järjestetty SM-turnaus oli ikimuistoinen, sillä joukkue toi seurallemme ensimmäiset SM-pronssimitalit. (Oulunsalon Vasama, 90 vuotta. Lentopallojaoston juhlalehti, 2000) Menestyksekkäässä joukkueessa pelasivat Janne Honkonen, Raimo Höynä, Jukka Järvelä, Jorma Kemppainen, Jyrki Kiviranta, Risto Kylmäaho, Esa Kylmänen, Arto Marttila, Timo Marttila, Pekka Myllymäki, Jaakko Pesämaa, Kari Seppä ja Simo Ervasti.
Mitä enemmän miesjoukkue saavutti, sitä enemmän myös uusia harrastajia ja joukkueita oli tulossa Oulunsalon Vasaman lentopalloilun piiriin. Lentopalloilijoiden nopeaa kehitystä ja nousua kohti kansallista kärkeä ja kansainvälisiä turnauksia ei voitu jättää vaille huomiota. Vuonna 1981 ensimmäinen Oulunsalon Vasaman lentopalloilija Kari Seppä palkittiin seuran parhaana urheilijana. Hän oli ollut mukana sekä A-poikien että Suomelle Pohjoismaiden mestaruuden tuoneessa 18-vuotiaiden maajoukkueessa.
Vuosi 1982 kirjattiin seuramme lentopallohistoriassa ensimmäisenä menestyksen vuotena. Ihmeelliseltä menestys tuntui, sillä lentopallojaosto oli toiminut seurassa vasta neljä vuotta ja vuoden saavutuksina oli edellä mainittu A-poikien pronssisija SM-turnauksessa. Syyttä ei lentopallokauden päätöstilaisuudessa jaettu palkintoja menestyneille pelaajille, joita olivat Jyrki Kiviranta, Juha Kiviranta, Kari Seppä, Timo Marttila, Heli Kokko, Eija Ojanperä ja Minna Häyrynen. Tulosta ei kuitenkaan synny ilman hyvää valmennusta. Valmentajina palkittiin Juha Kiviranta ja Erkki Saukko, joista viimeksi mainittu oli saanut Pohjois-Pohjanmaan piirin kauden valmentajan arvon. Henkilökohtaisesti näistä palkituista Kari Sepän kanssa ansioitunein oli Jyrki Kiviranta, jonka saavutukset vuodelta 1982 olivat varsin näyttävät. Näyttöihin kuuluivat mm. edustus B-poikien maajoukkueessa. Maininnan arvoista on se, että Ruotsi-Suomi -maaottelussa hänet palkittiin parhaanan Suomen joukkueen pelaajana. Maaotteluedustusten lisäksi Jyrki oli mukana valtakunnallisella tasolla kuuluen Pohjois-Pohjanmaan SM-hopeamitalin voittaneeseen joukkueeseen. Koululiikuntaliiton mestaruusturnauksessa Kempeleen lukion joukkueessa tuli niin ikään hopeamitali ja varma pelipaikka Oulunsalossa pelattuun A-poikien SM-pronssijoukkueeseen.
1970- ja 1980-lukujen taitteessa miesten 1-joukkue pelasi 5-sarjassa, vuonna 1983 se oli noussut jo 3-sarjaan sekä ylsi B-sarjan lohkovoittajaksi arvostetussa VI Kultavaskooliturnauksessa. Vuonna 1984 nousu 2-sarjaan ja heti alkuun saavutettu piirinmestaruus olivat vasamalaisen lentopalloilun toiveittein täyttymys. Heti sarjanousun jälkeen tiedotusvälineet hehkuttivat pienen maaseutuseuran menestystä ja sen pitkän tähtäimen suunnitelmia, joihin lehtitietojen perusteella sisältyy nousu SM-sarjaan vuonna 1986. Lehdistön ennusteet perustuivat sarjakauden viimeiseen otteluun, jossa Oulunsalon Vasama voitti pahimman kilpailijansa ja rutinoituneen Pudasjärven Urheilijoiden joukkueen Oulunsalossa Pitkäkankaan salissa 300 katsojan silmien edessä. Nousu 1-sarjaan oli alkanut.
Sarjakauden menestyksestä 1-joukkueen toisena valmentajana toiminut Veijo Myllyojan sanojen mukaan:
”Emme voi kieltää, ettemme olisi pikkuisen yllättyneitä kaudestamme. Joukkueemme on kasvanut pelillisesti ja yksilöinä valtavasti.”
Vuonna 1983 joukkueen pelaaja-valmentajaksi Oulun Kiskosta siirtynyt Osmo Suvanto oli tehnyt ansiokasta valmennustyötä, ja Oulunsalon Vasaman nuoren tuolloin keski-iältään 21-22-vuotiaiden miesten joukkueen nousutahti oli ollut huikea kahden vuoden aikana. Aivan ilmaiseksi tulosta ei kuitenkaan tullut, sillä Osmo Suvannun valmennuskauden alussa lentopallojoukkue lähti harjoittelemaan ohjelmoidusti, kesäkaudet leirejä pitäien ja paikaten puutteita, joista ensimmäisenä oli hiottava perustekniikkaa. Sarjanousujen myötä harjoittelu koveni ja uusia kehitettäviä osa-alueita tuli lisää. Osmo Suvannon mielestä 1-sarjaan noustessa Oulunsalon Vasaman vahvin tavaramerkki oli monipuolinen hyökkäyspeli, mutta heikkoja osa-alueita olivat torjunta- ja kenttäpeli.
Vuoden 1985 piirimestaruuden lopputurnaus käytiin Oulunsalossa 29.9.1985. Turnauksessa olivat mukana edellispäivän karsinnoista jatkoon päässeet piirin parhaat joukkueet: Oulunsalon Vasama, Raahen Vesa, Pudasjärven Urheilijat I ja Muhoksen Pallo-Salamat. Loppuottelussa OsVa sai vastaansa Pudasjärven Urheilijat ja ottelun lopputulos, OsVa – PuU 3-1, sinetöi Oulunsalon Vasamalle toisen piirinmestaruuden edellisen vuoden tapaan. Lentopallokausi oli alkanut hyvissä merkeissä. Tavoitteena kaudelle oli sarjapaikan säilyttäminen, vaikkakin salaisena toiveena joukkueella oli kokeilla rahkeita myös SM-tasolla tulevina vuosina. Kaudella 1985-1986 Oulunsalon Vasaman I-joukkueessa pelasivat Jyrki Kiviranta, Risto Kylmänaho, Hannu Ylitalo, Arto Marttila, Timo Marttila, Sakari Kylmäaho, Arto Heikkinen, Osmo Suvanto, Seppo Leiviskä, Juha Kivirinta ja Juha Hulkko. Joukkueen johtajana toimi Veijo Myllyoja.
Urheilutoiminnassa mukana olevat ja niin myös lentopallon harrastajat tietävät, ettei menestystä saavuteta ilman organisoitua taustatyötä. Koko lentopallojaosto ja sen aktiiviset toimitsijat omalta osaltaan olivat turvaamassa pelaajille hyvät harjoittelu- ja peliolosuhteet. Näistä taustajoukoista kaudelle 1985-1986 lähdettäessä kannattaa erityisesti mainita jaoston puheenjohtajan Jouko Hannulan sekä fanaattisten lentopalloilun työmyyrien Erkki Saukon ja Veijo Myllyojan monipuoliset taidot ja tekemiset joukkueen menestymisen turvaamisessa.
Rantalakeus (9.10.1985) päätti Oulunsalon Vasaman lentopalloilua koskevan artikkelin mahtipontisin sanoin:
”Tuleva sarjakausi tuo tullessaan vastauksen siihen onko määrätietoinen työ ja panostaminen ollut oikeilla linjoilla. Joukkueen keskuudesta uhkuu taistelumieli ja mottona onkin pidetty sitä, ettei yhtään ottelua lähdetä häviämään etukäteen, eikä vastustajaa kunnioiteta, oli verkon toisella puolella sitten kuka tahansa.”
Heti sarjakauden ensimmäisessä ottelussa Oulunsalon Vasama sai kokea 1-sarjan tasoa kotisalissaan, kun 12.10.1985 pelatussa ottelussa kohtasi jo pitkään 1-sarjassa pelanneen Siilinjärven Lentopallon (Nassau S), ja 13.10.1985 oli vuorossa edelliskauden runkosarjan voittaja Heinolan Kiilat. 1-sarja ei alkanut vasamalaisittain loistavasti, vaan molemmat pelit joukkue hävisi, mutta sai hyvää kokemusta kovatasoisesta lentopalloilusta.
Kaksi viikkoa myöhemmin Oulunsalon Vasama kohtasi kotisalissaan 1-sarjan johtajan, Varkauden Tarmon. Jälleen joukkueemme sai tunnustaa vieraat paremmikseen. Mutta samana viikonloppuna pelattu toinen kotipeli toi voiton Mutalan Riennosta ja näin päästiin Oulunsalon Vasaman historiassa kirjaamaan kaikkien aikojen ensimmäinen 1-sarjavoitto ja pisteet kotiin. Joukkueelle alkoi löytyä peli-iloa ja rohkeutta. Vuoden lopulla sarjapaikan turvaaminen ja pääsy ylempään jatkosarjaan oli Oulunsalon Vasamalla tiukkaakin tiukempi. Kun sitten viikkoa ennen joulua pelatuissa viikonlopun otteluissa Oulunsalon Vasama kohtasi Lapin Lukon ja Ylivieskan Kuulan voittaen molemmat, alkoi jatkopaikka jo häämöttää. Vuonna 1985 runkosarjan viimeisessa ja kotisalissa pelatussa pelissä oli vastassa Ähtärin Mesikämmenet. Ottelu ratkesi vajaassa tunnissa kotijoukkueen eduksi 3-0 ja se varmisti Oulunsalon Vasaman pääsyn 1-sarjan ylempään loppusarjaan. Jälleen oli yksi tavoite saavutettu.
Pohjois-Pohjanmaan piirin parhaan lentopallojoukkueen tunnustuksen Oulunsalon Vasaman miesten 1-joukkue sai vuonna 1987 ja samana vuonna piirin parhaana mieslentopalloilijana palkittiin seuramme pelaaja Seppo Leiviskä.
Ei yksin miesten 1-joukkue ollut se, joka vei Oulunsalon Vasaman lentopalloa eteenpäin. Vuonna 1984 seuran A-tytöt voittivat piirinmestaruuden joukkueella Heli Kokko, Päivi Malinen, Eija Ojanperä, Sari Sipola, Mervi Kallio, Seija Hiltunen ja Kristiina Brander. Samana vuonna A-tyttöjen menestys jatkui koko kauden ja joukkue oli neljänneksi paras Pohjois-Suomen alueella. Kuitenkin ennen piirinmestaruutta ja pohjoissuomalaista menestystä oli vasamalaisten taidot arvostettu jo piirin tasolla. Pohjois-Suomen aluejoukkueessa vuonna 1982-1983 pelasivat naisten joukkueemme edustajat Seija Hiltunen, Heli Kokko, Eija Ojanperä ja Sari Sipola. Vuoden 1985-1986 kauden aikana Oulunsalon Vasaman edellä mainitusta A-tyttöjen joukkueesta oli siirtynyt Haukiputaan Heittoon pelaamaan Kristiina Brander, mutta samalla joukkuetta täydennettiin oman kylän naisilla eli Tuula Kemppaisella, Paula Kivarilla ja kapteenin tehtäviä hoitavalla Minna Saukolla. Naisjoukkueemme kulki miesten 1-joukkueen viitoittamaa tietä ja kauden päätteeksi olivat nousseet 2-sarjaan ensimmäisenä Rantalakeuden naislentopallojoukkueena. Tosin syyskausi ei mennyt toivotulla tavalla, mikä saattoi johtua siitä, että kesällä ja alkusyksystä joukkueen valmennus oli seuran eri pelaajien vastuulla. Kun sitten sarjakausi lähestyi loppua, siirtyi valmennusvastuu Paula Kivarille ja hänen kokemuksensa liikunnasta ja valmennuksesta tuottikin tuloksia.
Myös A-poikien menestys lähti nousuun ja vuonna 1984 joukkue oli sarjassaan viidenneksi paras Pohjois-Suomessa.
Miesten 2-joukkue kokeili menestystään eri turnauksissa ja 5.5.1984 Tupoksen Tuiskun toista kertaa järjestämässä lentopalloturnauksessa se oli lyömätön. Turnauksen alkulohko A:ssa OsVan lisäksi pelasi neljä muuta Rantalakeuden alueelta olevaa joukkuetta. Joukkueen menestys jatkui ja kaudella 1986-1987 se nousi 2-sarjaan.
Niin luja oli 1980-luvulla vasamalaisten lentopalloilun suosio, että se innosti aina vain uusia ja uusia joukkueita pelaamaan eri sarjoissa. Vuosina 1982-1983 sarjajoukkueita Oulunsalon Vasamassa oli kolme eli miesten 1- ja 2-joukkueet ja naisten joukkue. Myös lentopalloilun tulevaisuus haluttiin turvata ja mukaan toimintaan otettiin juniorityö. Edellä mainittuina vuosina juniorijoukkueita olivat A-B-tytöt, C-D-tytöt, A-B-pojat ja C-D-pojat. Vuosikymmenen lopulle tultaessa oli toiminta laajentunut ja sarjassa pelaavia joukkueita tullut lisää. Siinä missä vuonna 1989 miesten 1-joukkue piti kärkisijaa Pohjois-Suomen alueella ja valtakunnallisella tasolla sijoittuen 15 parhaan joukkoon, tuli mukaan myös miesten 2-joukkue, joka vuosina 1987-1989 sijoittui miesten kolmossarjan lohkossa toiseksi. Vuonna 1989 sarjajoukkueita oli jo kahdeksan ja ne pelasivat taulukon mukaisissa sarjoissa. Samanaikaisesti juniorityö virisi ja seuran omat kasvatit nousivat edustusjoukkueisiin.
1990-luvun alussa toiminnassa Oulunsalon Vasaman lentopalloilu koki muutoksen ja uuden haasteen. Näkyvissa oli jo vuosikymmenen alkupuolella se, että Oulunsalon Vasaman rooli muuttuu selkeästi nuorten lentopalloharrastuksen mahdollisuuksien luojaksi ja sitä kautta kasvattajaseuraksi. Vuonna 1990 koettu Ettan perustaminen ja 1-sarjapaikan menettäminen sille pelaajineen vaikutti myös muihin sarjajoukkueisiin. Kaikki eivät jaksaneet uskoa vasamalaisen lentopallon tulevaisuuteen, vaan 2-sarjan joukkueen pelaajat siirtyivät muihin seuroihin ja miesten 4-sarjan joukkue perusti Oulunsaloon oman erikoisseuran Lentopalloseura Pompun. Vuonna 1990 seurassa oli kahdeksan sarjajoukkuetta, joista neljä miesten, kaksi naisten ja kaksi nuorten joukkuetta.
Vuoden 1991 alussa junioritoiminta käynnistyi Marjatta Saukon ja Marja-Liisa Kumpuvaaran vetämällä tyttöjen lentopallokerholla. Pelkkiä kerhoja nämä joukkueet eivät kuitenkaan olleet, sillä tytöt osallistuivat kahdella joukkueella sarjapeleihin. Poikien kahta D-joukkuetta lähtivät ohjaamaan Markku Höglund ja Osmo Kumpuvaara; myös pojat kokeilivat taitojaan kahdella joukkueella sarjapeleissä. Toki lentopalloa harrasti edelleen miehet ja naiset. Miehillä oli peräti kolme joukkuetta vuonna 1991 ja sarjapaikat 2-, 4- ja 5-sarjoissa. Naiset pelasivat 4-sarjassa ja B-tytöt 4-sarjassa.
Huolimatta lentopalloilun murrosvaiheesta Oulunsalon Vasamassa lentopalloilu jatkoi toimintaansa vuonna 1992 innostusta ja yhteishenkeä luoden. Olihan kahtena edellisena vuonna jaoston toiminnassa ollut miesten, naisten ja junioreiden joukkueet sarjapeleissä. Miesten ja naisten joukkueiden tulevaisuus ja menestys haluttiin turvata, ja sen rinnalla keskityttiin yhä voimakkaammin junioritoimintaan. Junioritoiminnasta vastaavien Marjatta Saukon, Markku Höglundin, Terho Korkiakosken ja Timo Nikulan valmennuksessa junnujoukkueet harjoittelivat ja hankkivat pelikokemusta eri turnauksista. Vuonna 1995 Oulunsalon Vasama osallistui valtakunnallisiin nuorten lentopallosarjoihin F-, E- ja D-joukkueilla poikien sarjoissa, D- ja B-joukkueilla tyttöjen sarjoissa, miesten 1- ja 2-joukkueilla sekä naisten 1-joukkueella. Lisäksi ikämiehet kokosivat rivinsä ja saivat joukkueet sarjoihin M35 ja M40.
Lentopallojaoston määrätietoinen ja sinnikäs työ 1990-luvulla tuotti tulosta, ja seuramme lentopalloväki kokee jälleen olevansa yhtä isoa perhettä. Mukaan mahtuvat ikämiehet, miesten kolme eritasoista joukkuetta, naiset ja juniorijoukkueet. Merkittävää on, että seuramme lentopalloilun aloittaneet, sitä tukeneet ja sen eteen työtä tehneet ns. harrastelentopalloilijat jatkavat pelejään kerran viikossa kirkonkylän koulun liikuntasalissa. Heidän motivaationaan on yhdessä pelaamisen riemu.
Kansainvälisyys
Oulunsalon Vasaman lentopalloilijoiden taidot on arvostettu myös piirin tasolla korkealle. Osoituksena tästä on se, että vuonna 1984 miesten 1-joukkueessa pelannut Arto Marttila valittiin piirin parhaaksi lentopalloilijaksi ja vuonna 1985 hän oli mukana miesten B-maajoukkueessa. Vuonna 1984 Jyrki Kiviranta oli suorittamassa asevelvollisuuttaan ja oli mukana puolustusvoimien urheilukoulun joukkueessa, joka samalla muodosti A-poikien maajoukkueen. Vuonna 1989 edustus oman seuran ulkopuolella oli vasamalaisittain upea. Silloin Joona Tihinen vuorostaan puki ylleen A-poikien maajoukkueen peliasun. Kari Seppä, Arto Marttila ja Mika Leppänen puolestaan pelasivat Suomen kalottimaajoukkueessa.
Sen lisäksi, että lentopalloilijamme edustivat suomalaista lentopalloa maajoukkuetasolla, oli seuratoimintamme osoittautunut niin vakuuttavaksi, että Oulunsalon Vasama sai järjestääkseen 2.8.1983 pelatun maajoukkueiden lentopallo-ottelun Suomi-Puola. Toinen mittava haaste ja kansainvälistä järjestely- ja pelikokemusta jokseenkin nuorelle lentopallojaostolle lisää tuova tapahtuma oli, kun lentopallojaosto sai vastata 19.- 21.8.1983 pelatun kalottiturnauksen Suomi-Ruotsi-Norja järjestelyistä. Vuoden kuluttua elokuussa 1984 oli vuorossa kansainvälisen nuorisotason huippulentopallon joukkueleirin isännöinti. Leirille osallistuivat Suomen, USA:n ja Saudi-Arabian A-poikien lentopallojoukkueet. Leirin päätyttyä oli vuorossa joukkueiden keskinäinen turnaus ja oulunsalolaiset saivat tuntumaa kansainvälisestä tasosta. Sekä USA:n joukkue että Saudi-Arabian joukkueet olivat turnauksessa vahvempia kuin Oulunsalon Vasaman oma joukkue. Tosin lehtitietojen mukaan joukkueemme tarjosi vierailijoille turnauskiertueen parhaan vastuksen.
Veljeskansan eli Viron maajoukkue oli vuorostaan vierailulla maaliskuussa 1990. Yli 20 henkilön viikon kestänyt vierailu majoituksineen, yöpymisineen, ruokailuineen, kuljetuksineen ja peleineen toi lentopalloilijoille hyviä kokemuksia ja pysyviä ystävyyssuhteita.
Pohjois-Pohjanmaan piirin tasolla lentopallojaoston työtä on arvostettu kansainvälisten turnausten järjestämisvastuun kautta. Sen lisäksi lentopallojoukkueen valmentajana ja pelaajana toiminut Osmo Suvanto sai mm. vuonna 1984 tehtäväkseen koota miesten Pohjois-Pohjanmaan kalottimaajoukkueen, jonka pelijohtajana toimi Veijo Myllyoja.